Tänään tuli puolenpäivän aikaan soitto päiväkodista, että tytär yskii niin kauheasti, että voisinko tulla hakemaan hänet kesken päivän. Onneksi työnantajan naama ei totaalisesti mennyt kurttuun, kun kävin kertomassa että joudun lähtemään kesken päivän pois.. Nämä ovat aika harmillisia juttuja, varsinkin näin työ"uran" alkumetreillä, mutta tätähän tämä on, elämä..
No, käytin tietenkin neitiä päivystyksessä, ja lääkäri tuumas, että molemmista keuhkoista kuuluu aikalailla rohinoita, kurkku on tulehtunut, ja lääkkeeksi yskänlääkettä. Antibioottikuuria hän ei anna ennenkuin on kuumettakin, siihen asti mennään yskänlääkkeen ja kipulääkkeen voimin. Ok, näillä mennään, mutta en voinut sille mitään, että nuo keuhkojen krohinat kylmäs aika lailla.. Sillä vaikka aikaa on kulunut jo useampi vuosi, ei sitä unohda ikuna, kun oma lapsi meinaa kuolla, ja varsinkin kun kyseessä oli vielä lääkärin hoitovirhe.. Tyttärelläni (silloin hän oli hieman reilu 2-v.) oli keuhkokuume, ja saimme kiireellisen lähetteen Isoon Sairaalaan. Ison Sairaalan erikoistuva lastenlääkäri kaikessa "viisaudessaan" päätti olla välittämättä lähetteen tehneen terveyskeskuslääkärin diagnoosista(: keuhkokuume) ja aloitti hoidon kurkunpääntulehduksen mukaan. Kun koitin ehdottaa, että eikös se keuhkokuume pitäisi ainakin jotenkin sulkea pois tutkimalla, sain tietää, että lääkäri kyllä tietää, mitä tekee, minä olen vain maalikko....
Lopputulos oli se, että tyttäreni parin tuloksettoman hoitopäivän jälkeen lakkasi hengittämästä, keuhkokuume oli päässyt tosi pahaksi. Melkein 5 päivää hän oli hengityskoneessa ja muuta emme voineet kuin rukoilla ja toivoa, että oikeat antibiootit löydetään nopeasti ja että ne vielä purevat. Sairaalareissusta tuli kolme viikkoa pitkä, ja neiti opetteli kävelynkin uudelleen. Kaikki hyvin, loppu hyvin, mutta kyllä vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että syy miksi kyseinen lääkäri ei reagoinut terveyskeskuslääkärin diagnoosiin, oli yksinkertaisesti vain se, että kuulemma "niin paljon tulee turhia lähetteitä terveyskeskuksista" .. Voi haloo!! Eikö ole miljoona kertaa parempi käydä "turhaan" lääkärissä, kuin se, että lähetetään kotiin kuolemaan!!
Nyt kaikki on ok, mutta kuten arvata saattaa, tuo aamupäiväinen keuhkokrohinointi sai kylmät väreet selkäpiihin.. Ehtoommalla neidille nousi kuume, ja soitin päivystykseen, että mitäs nyt tehdään, odotellaanko vaiko eikö. He olivat sitä mieltä, että päivystykseen uudelleen, ja siellä olikin taas uusi lääkäri. Tämänkertainen diagnoosi oli selvä kurkunpäätulehdus, keuhkoissa ei kuulu krohinoita, eikä nielussa ole pahaa tulehdusta, punoitusta vaan.. että jooo-o. Jälkimmäinen lääkäri on meidän entinen omalääkäri, häneen luotan kyllä aikalailla enemmän.. mutta kontrolli pelaa!
Jokatapauksessa, olen huomenna neidin kanssa kotosalla, eikä huonoa tee tämä sairasloma, sillä hiukan on kipeä olo itsellänikin!
Mutta nyt maate, öitä!!!
