tiistai 19. toukokuuta 2009

Hmm..

Tänään tuli puolenpäivän aikaan soitto päiväkodista, että tytär yskii niin kauheasti, että voisinko tulla hakemaan hänet kesken päivän. Onneksi työnantajan naama ei totaalisesti mennyt kurttuun, kun kävin kertomassa että joudun lähtemään kesken päivän pois.. Nämä ovat aika harmillisia juttuja, varsinkin näin työ"uran" alkumetreillä, mutta tätähän tämä on, elämä..

No, käytin tietenkin neitiä päivystyksessä, ja lääkäri tuumas, että molemmista keuhkoista kuuluu aikalailla rohinoita, kurkku on tulehtunut, ja lääkkeeksi yskänlääkettä. Antibioottikuuria hän ei anna ennenkuin on kuumettakin, siihen asti mennään yskänlääkkeen ja kipulääkkeen voimin. Ok, näillä mennään, mutta en voinut sille mitään, että nuo keuhkojen krohinat kylmäs aika lailla.. Sillä vaikka aikaa on kulunut jo useampi vuosi, ei sitä unohda ikuna, kun oma lapsi meinaa kuolla, ja varsinkin kun kyseessä oli vielä lääkärin hoitovirhe.. Tyttärelläni (silloin hän oli hieman reilu 2-v.) oli keuhkokuume, ja saimme kiireellisen lähetteen Isoon Sairaalaan. Ison Sairaalan erikoistuva lastenlääkäri kaikessa "viisaudessaan" päätti olla välittämättä lähetteen tehneen terveyskeskuslääkärin diagnoosista(: keuhkokuume) ja aloitti hoidon kurkunpääntulehduksen mukaan. Kun koitin ehdottaa, että eikös se keuhkokuume pitäisi ainakin jotenkin sulkea pois tutkimalla, sain tietää, että lääkäri kyllä tietää, mitä tekee, minä olen vain maalikko....
Lopputulos oli se, että tyttäreni parin tuloksettoman hoitopäivän jälkeen lakkasi hengittämästä, keuhkokuume oli päässyt tosi pahaksi. Melkein 5 päivää hän oli hengityskoneessa ja muuta emme voineet kuin rukoilla ja toivoa, että oikeat antibiootit löydetään nopeasti ja että ne vielä purevat. Sairaalareissusta tuli kolme viikkoa pitkä, ja neiti opetteli kävelynkin uudelleen. Kaikki hyvin, loppu hyvin, mutta kyllä vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että syy miksi kyseinen lääkäri ei reagoinut terveyskeskuslääkärin diagnoosiin, oli yksinkertaisesti vain se, että kuulemma "niin paljon tulee turhia lähetteitä terveyskeskuksista" .. Voi haloo!! Eikö ole miljoona kertaa parempi käydä "turhaan" lääkärissä, kuin se, että lähetetään kotiin kuolemaan!!

Nyt kaikki on ok, mutta kuten arvata saattaa, tuo aamupäiväinen keuhkokrohinointi sai kylmät väreet selkäpiihin.. Ehtoommalla neidille nousi kuume, ja soitin päivystykseen, että mitäs nyt tehdään, odotellaanko vaiko eikö. He olivat sitä mieltä, että päivystykseen uudelleen, ja siellä olikin taas uusi lääkäri. Tämänkertainen diagnoosi oli selvä kurkunpäätulehdus, keuhkoissa ei kuulu krohinoita, eikä nielussa ole pahaa tulehdusta, punoitusta vaan.. että jooo-o. Jälkimmäinen lääkäri on meidän entinen omalääkäri, häneen luotan kyllä aikalailla enemmän.. mutta kontrolli pelaa!

Jokatapauksessa, olen huomenna neidin kanssa kotosalla, eikä huonoa tee tämä sairasloma, sillä hiukan on kipeä olo itsellänikin!

Mutta nyt maate, öitä!!!

8 kommenttia:

Ritva kirjoitti...

Huh huh, olipa juttu - ne on nämä lääkärit joskus sellaisia "herroja ja hidalgoja" etteivät välitä muusta kuin omasta egostaan! Kyllä kannattaa itse kysellä ja kyseenalaistaa noita lekureita! Toivotaan että lapsesi tervehtyy pian!

Taina kirjoitti...

Pikaiset paranemiset teidän pikkuneidille! Huoli on aina suuri kun pikkuiset sairastavat.

Maria H. kirjoitti...

Voimia ja jaksamista sulle, kun muksut sairastaa!! Meillä myös vähän lapsilla flunssaa ja nyt olen itsekin alkanut tuntea kipua kurkussa, iik.. Ei ehtis sairastaa, mutta eipä flunssa taida kysellä milloin on sopiva aika.. Itse olen kauhunhetkiä kokenut sairaaloissa omien muksujen kanssa ja voin kuvitella tunteesi tuossa tilanteessa..

tuulis kirjoitti...

huih! On varmasti ollut sinulla pala kurkussa, että miten käy.
Toivottavasti nyt on jo olo parempi.

Meillä lapsista numero kolme oli ensimäinen joka joutui sairaalaan, siis synnytymän jälkeen, ollessaan 8 kuun ikäinen, oi paha keuhkoputken tulehdus ja osastolla oltiin tiistai illasta lauantai päivään, nii ja spiiralla käytiin tk;n vuodeosastolla la iltana ja sunnuntaina aamusta ja illasta.
Lääkäri oli ihmeissään, että 3 lasta ja tämä ensimmäinen joka joutuu osastolle.

Marika kirjoitti...

Voi hyvänen aika millainen kokemus teillä on ollut! Saanko kysyä, tehtiinkö tästä hoitavasta lääkäristä aikoinaan minkäänlaista valitusta? Todella törkeää lääkäriltä olla hoitamatta toisen lääkärin tekemää diagnoosia ja näinollen vaarantaa lapsen henki!

Tuota ei varmasti heti unohda ja vähänkin sinne päin olevat oireet heti nostavat muistot pintaan. Kovasti toivon, että nyt selviää tyttö lievemmillä taudeilla! Kaikenlaista sitä tuntuu olevan liikkeellä.

Paljon voimia! :)

Ansku Aarremaasta kirjoitti...

Taitaa tuota kurkunpäätulehdusta olla enempikin liikkeellä,minä ja meidän pojat ollaan kanssa oltu sairaana.
Onneksi tyttäresi selvisi keuhkokuumeesta hoitovirheestä huolimatta.Aina ei käy yhtä onnellisesti..Meiltä on kuollut keskimmäinen poika vauvana synnynnäiseen sydänvikaan,jota ei vaan oltu huomattu..olisi voitu leikata,jos olisi tiedetty asiasta.Lääkärit ja terveydenhoitaja kehuivat kuinka on oikein terve "perusvauva".Tästä on jo 8 vuotta aikaa,mutta Oskari pysyy silti sydämessäni aina ja ikävä on vieläkin välillä kova..

amma kirjoitti...

Hurja juttu! Eipä ihme jos meinaa kamaluuttaa kun lapsonen sairastuu...

Toukoleeni kirjoitti...

Toivottavasti teillä voidaan jo paremmin.Mun naapuria ei myöskään otettu todesta tossa muutama vuosi sitten,ja hänen vauvansa joutui teholla keuhkokuumeen vuoksi.Toki se jättää pienen pelon takaraivoon.